Mollan eläinlääkärireissu

Kävin eilen sitten siellä eläinlääkärissä. Emäntä heti töistä tultuaan sananmukaisesti tunki minut kuljetuslaatikkoon hanskat kädessä. En pidä automatkustamisesta sitten yhtään ja ilmoitan sen yleensä hyvinkin kuluvasti. Hätäkakka tulee yleensä myös aina. Siksi me ei kuulema matkustella niin kauheesti. Siis me talouden kissat. Isäntäväki/palvelusväki (kummin nyt tykkää sanoa) matkustelee toki ja hankki aina hoitajan meille.

Mutta asiaan. Jouduin siis sinne eläinlääkäriin ja oltiin sen verran ajoissa, että ehdin haistella rauhassa paikkoja. Se ehkä auttoi siihen, että annoin tosi nätisti ottaa verikokeenkin. Emäntä tosin piti minusta kiinni, mutta silti en rimpuillut juuri ollenkaan.

Lääkäri halusi ottaa vielä varmuuden vuoksi ottaa myös selästä röntgenkuvan. Tämä kaikki tutkiminen siis siksi, että olen heittäytynyt erittäin levottomaksi öisin. En aina oikein itsekään tiedä mikä minua vaivaa, mutta ruokaa ja muuta huomiota on saatava aina kahden jälkeen yöllä ja siitä puolen tunnin-tunnin välein. Vaikkei aina olisi nälkäkään. Noh, verikokeet olivat aivan kunnossa, jopa kilpirauhasarvot sekä röntgenkuvat kunnossa. Ennen kuvia lääkäri totesi palvelusväelle, että jos ei näissä mitään ole niin vikaa taitaa olla päässä. Ja niin mulla välillä varmaan onkin. Tuo kodittomuus-jakso elämässäni (ennen tätä kotia) lienee jättänyt jälkensä minuun...

Lääkäri sitten suuren laskun lisäksi antoi mulle syötettäväksi kaksi kertaa päivässä tuollaista "lääkettä", jonka pitäisi rauhoittaa mun menoa. "Lääke" on siis täysrehuvalmiste kissoille, joka sisältää kuulema mm. L-teaniinia, joka on se rauhoittava tekijä. Saa nähdä kuinka asiat nyt etenee. Kuukausi kuulema kokeillaan. Sitten päätetään jatketaanko. Jouduin ottamaan lääkettä jo eilen illalla ja tänä aamuna. Ihan kauheen makuista ja tänään emäntä sotki sen jugurttiin ja luuli etten haistaisi sitä sieltä! Miau! Jätin syömättä kun vähän olin maistellut! No, eihän siitä sitten seurannut muuta kuin lääke ruiskulla suuhun...yäk!