Mollan eläinlääkärireissu

Kävin eilen sitten siellä eläinlääkärissä. Emäntä heti töistä tultuaan sananmukaisesti tunki minut kuljetuslaatikkoon hanskat kädessä. En pidä automatkustamisesta sitten yhtään ja ilmoitan sen yleensä hyvinkin kuluvasti. Hätäkakka tulee yleensä myös aina. Siksi me ei kuulema matkustella niin kauheesti. Siis me talouden kissat. Isäntäväki/palvelusväki (kummin nyt tykkää sanoa) matkustelee toki ja hankki aina hoitajan meille.

Mutta asiaan. Jouduin siis sinne eläinlääkäriin ja oltiin sen verran ajoissa, että ehdin haistella rauhassa paikkoja. Se ehkä auttoi siihen, että annoin tosi nätisti ottaa verikokeenkin. Emäntä tosin piti minusta kiinni, mutta silti en rimpuillut juuri ollenkaan.

Lääkäri halusi ottaa vielä varmuuden vuoksi ottaa myös selästä röntgenkuvan. Tämä kaikki tutkiminen siis siksi, että olen heittäytynyt erittäin levottomaksi öisin. En aina oikein itsekään tiedä mikä minua vaivaa, mutta ruokaa ja muuta huomiota on saatava aina kahden jälkeen yöllä ja siitä puolen tunnin-tunnin välein. Vaikkei aina olisi nälkäkään. Noh, verikokeet olivat aivan kunnossa, jopa kilpirauhasarvot sekä röntgenkuvat kunnossa. Ennen kuvia lääkäri totesi palvelusväelle, että jos ei näissä mitään ole niin vikaa taitaa olla päässä. Ja niin mulla välillä varmaan onkin. Tuo kodittomuus-jakso elämässäni (ennen tätä kotia) lienee jättänyt jälkensä minuun...

Lääkäri sitten suuren laskun lisäksi antoi mulle syötettäväksi kaksi kertaa päivässä tuollaista "lääkettä", jonka pitäisi rauhoittaa mun menoa. "Lääke" on siis täysrehuvalmiste kissoille, joka sisältää kuulema mm. L-teaniinia, joka on se rauhoittava tekijä. Saa nähdä kuinka asiat nyt etenee. Kuukausi kuulema kokeillaan. Sitten päätetään jatketaanko. Jouduin ottamaan lääkettä jo eilen illalla ja tänä aamuna. Ihan kauheen makuista ja tänään emäntä sotki sen jugurttiin ja luuli etten haistaisi sitä sieltä! Miau! Jätin syömättä kun vähän olin maistellut! No, eihän siitä sitten seurannut muuta kuin lääke ruiskulla suuhun...yäk!

Mollan yölliset seikkailut

Heipähei taasen! Emäntä suorastaan vaati, että tulen kirjoittamaan yöllisistä seikkailuistani. Ne eivät ole siis emännän eikä isännän mielestä kovin mukavia, sillä olen ryhtynyt häiriköimään heidän yöuntaan urakalla.
Olen aina tehnyt sitä, että huomiota/ruokaa halutessani, olen tyhjentänyt yöllä yöpöydän hyllyn ja mennyt tilalle istuskelemaan ja vaatimaan ruokaa. Nykyään se ei enää tapahdu vain kerran yössä vaan välillä tunnin tai jopa puolen tunnin välein. Aiemmin vain kerran tai muutamia kertoja yössä. Tällä hetkellä siis emännällä ja kai välillä isännälläkin on hermot kireällä, kun en anna heidän nukkua. Toissayönä sitten kuulin, että emäntä aikoi seuraavana päivänä soitella eläinlääkärille aikaa, josko minua ihan oikeasti vaivaa jokin muukin kuin ruoanhalu. Perjantaille on kuulema nyt aika varattu, saa nähdä mitä lääkäri sanoo. Emännältä oli kysytty, saako minulta otettua verikokeita hereillä ollessa ja emäntä ajatteli sen toimivan. Miau, katsotaan joudutaanko minua nukuttamaan vai annanko ottaa verinäytettä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Vertaiskertomuksia kuulema kaivattaisiin, kertoi emäntä. Mau!

Sheippaus

Meillä kuten varmasti joka kissaperheessä, kissoilla on toisinaan epätoivottua käytöstä, kuten sohvan raapimista tms. Nyt pitkästä aikaa muita kissablogeja lukiessa, törmäsin sheippaukseen. Tämä voisi olla hyvä keino aktivoida kissoja kivoihin juttuihin, jolloin ei energiaa enää riittäisi niin paljon tuhotöille. Viiruvarpaat -blogissa on useampi video aiheesta, joissa on selostettu tosi selkeästi, kuinka homma etenee. Eli ensi viikolla siis naksutin hankintaan, jonka avulla (+herkut) palkitaan kissa toivotusta käytöksestä. Katsotaan kuinka homma etenee! (Kuvassa raadeltu sohvan kulma.)

Kuvausharjoittelua vol2

Heippa minunkin puolesta!
Halusin kertoa oman osuuteni tämän aamun kuvauksista. Emäntä taisi ottaa jopa kahdeksan kuvaa, ennenkuin onnistui näissä kahdessa, jotka ovat alla. Enhän minä malta olla paikallani ja mitä lähemmäksi sen padin/kameran kanssa tullaan, alan haistella, että mikäs laite tämä nyt sitten on, tuttua ehkä kissa-arkea eläville? Miau!
Paikka, josa minut nyt kuvattiin, on olohuonessa yksi suosikkipaikkojani. Sohvan selältä näkee melko hyvin ulos ja sisällä muutenkin on vähän korkeammalla kuin lattiatasossa.
Mukavaa viikonloppua kaikille, terveisin Martta!

Kuvausharjoittelua

Kas päivää, vai pitäisikö sanoa vielä huomenta? Enpä tiedä. Tulee aina nukuttua pidempiä jaksoja ja toisaalta mielestäni aamiaisen aika olisi välillä aamukahdelta alkaen! Miau!
Mutta asiaan. Harjoittelimme emännän kanssa hieman kuvailua tuo ipadin kanssa. Sillä ei aina saa niin kovin hyviä kuvia kuin haluaisi, toki se kuulema johtunee valaistuksen puuttumisesta. Ja enhän minä jaksa aina vain istua tahi maata tasan paikallani, jotta otokset onnistuisivat. Sisäkissoja kun olemme, emäntä saattaa nappailla kuvia pitkin viikkoa ja sitten yhdessä postailemme ne tänne blogiin. Se, että kuvat otetaan aina sisällä, ei takaa hyvää laatua, koska valon määrä näin talvea kohti on vähäisempää. Kyseiset kuvat alla on tosin otettu ihan tänä aamuna, melko onnistuneita, etten sanoisi, mi-au!
Tervetuloa seurailemaan minun, Mollan ja myöskin pikkukissaneidon Martan arkiseikkailuja!

Kuulumisia todella pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa tultiin moikkaan kaikkia! Pohdittiin emännän kanssa, josko alkaisi taas blogata aktiivisemmin meidänkin kuulumisia täällä. Tuossa vajaa kaksi kuukautta sitten nuo isäntä ja emäntä menivät naimisiin, joten emännällä on mennyt viimeiset pari vuotta blogatessa hääjuttuja.
Jotta kaikki tutut ja tuntemattomat tavottaisivat meidän pitkän tauon jälkeen, aiomme käydä kommentoimassa paluusta toistenkin blogeissa. Tervetuloa jälleen mustavalkoisten tassunjälkien seuraan!